Terve sielu terveessä ruumiissa? Taas doping- ja veritankkaustapauksia Ranskan ympäriajossa. Ihana laji seurata Eurosportilta, vaan en ole yhtään kilpailua tänä vuonna katsonut. Siitäkin lajista on mennyt kummasti maku. Mikään yllätyshän laajamittainen dopingin käyttö ei tietystikään ole – edes minulle, jonka suurin pyöräilysaavutus on nykyään kilometrin lenkki viljelyspalstalleni ja takaisin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sääli, sillä Tour de Francen katsominen on ollut nautinto paitsi itse pyöräilyn, niin myös erinomaisen selostuksen ja upeiden maisemien takia. Ensi vuonna kisaa tai Eurosportia ei enää kodissani näykään kun alkaa se kuuluisa digiaika, enkä tosiaankaan osta mitään lisäpalveluja boksiini.

 

Eiköhän olisi paras sallia dopingin käyttö aikuisille kaikissa urheilulajeissa! Kansanterveydellisesti ehkä vastuutonta, mutta jos ihminen on niin epäterveellä tavalla kunnianhimoinen, että haluaa uhrata itsensä menestyksen eteen (meinasin jo sanoa ”alttarille”, mutta eiköhän tämä kirjoitus ole aivan liian täynnä kliseitä jo nyt), niin siitä vaan. Be my guest! Soyez mon visiteur, kuten ranskalainen sanoisi – vitsi-vitsi.

 

Ai niin, kirjallisuudestahan minun piti kirjoittaa, Harry Potter-sarjan kiehtovista pahiksista. Voldemort odottakoon kiltisti vuoroaan – ja Snape/Kalkaros myös.

Väärinkäsityksien välttämiseksi todettakoon, että olen kyllä mitä suurimmassa määrin ikäneito, omistan omenapuunkin, mutta haulikkoa minulla ei ole.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Omenapuuni on ihan pieni, suorastaan vauva vielä. Se ei tuota vielä hedelmää, eipä ole koskaan edes kukkinutkaan. Ei taida ihan vielä olla pitkäkyntisistä huolta. Omenavarkaiden hätistely haulikolla taitaa sitä paitsi olla vähän passé…

 

Minulla on oma piha, ihan pikkuruinen. Omenapuun lisäksi siellä on myös kukkapenkki, varsin omalaatuinen. Kukkapenkkini on hyvin kaukana telkkarin värikoordinoiduista, kukkimisajankohdan ja koon mukaan ryhmitellyistä puutarhaunelmista. Jostain syystä isommat kasvit ovat päättäneet sijoittautua eteen, keskelle ja taakse. Pienemmät kasvit sinnittelevät sitten isompiensa välissä, vaihtelevalla menestyksellä. Kukkien lisäksi joukossa on myös rikkakasveja, en ole erityisen lahjakas tunnistamaan niitä.

 

Tänä kesänä minulla on myös kaupungilta vuokrattu aarin viljelyspalsta. Palstallani noudatan  hyväksi havaitsemaani kaaosmenetelmää. Muiden (=kunnollisten) ihmisten kasvit kasvavat hyvin kitketyissä, viivasuorissa penkeissä. Minun palstallani ei ole varsinaisia penkkejä, vaan lähinnä epämääräisiä alueita, joissa kasvaa esim. hernettä ja kehäkukkaa (ja rikkakasveja); punajuurta ja kehäkukkaa (ja rikkakasveja); salaattia, kehäkukkaa (ja rikkakasveja); kehäkukkaa, erilaisia tunnistamattomia perennoita, ruiskukkaa ja voikukkaa (ja muita rikkakasveja) jne.

 

Palstani kunto nolottaa minua aavistuksen verran. Tai ei se muuten nolottaisi, mutta kun muut viljelijät katsovat sitä hieman paheksuen. Onpa jokunen kommentti kuulunut korviinikin. Itse rakastan palstani värikkyyttä! Preussilaistyyppiset, kurinalaiset rivit aiheuttavat minussa jopa lievää ahdistusta, enkä yhtään pidä kitkemisestä...

 

Noh, ehkä jo ensi kesänä minunkin palstallani on siistit, kitketyt ja suorat rivit.  Tai sitten ei. Heh.

 

Tuli nyt höpistyä kasveista pidemmän kaavan mukaan. Huomenna kommentoin jotain ihan muuta: vaikkapa kirjallisuutta (uuden Potterin luin muuten jo eilen) tai julkkisjuoruja tai lomasuunnitelmiani - tai sittenhän sen näkee, mitä.